Et ehkä olekaan huono deittailemaan – ujous voi piilottaa todellisen vetovoimasi

Huomaat hänet melkein heti.

Ehkä olette samoissa juhlissa, istutte lähekkäin kahvilassa tai seisotte ystävien kanssa baaritiskin tuntumassa. Katseenne kohtaavat hetkeksi. Hän näyttää kiinnostavalta. Mieleesi tulee ajatus, että voisit mennä juttelemaan.

Sitten alat miettiä.

Mitä sanoisin? Entä jos hän haluaa olla rauhassa? Mitä jos keskustelusta tulee vaivaantunut? Mitä jos hän huomaa, kuinka paljon jännitän?

Odotat hetken. Yrität keksiä luontevan tavan aloittaa. Katsot ehkä uudelleen hänen suuntaansa, mutta käännät katseesi pois juuri silloin, kun hän olisi voinut huomata sinut.

Kun olet viimein päättänyt tehdä jotain, tilanne on jo muuttunut. Hän on lähtenyt muualle, aloittanut keskustelun jonkun toisen kanssa tai kadonnut ihmisjoukkoon.

Illan päätteeksi mielessäsi ei välttämättä pyöri se, että odotit liian pitkään. Ajattelet jotain paljon henkilökohtaisempaa:

Ehkä minä vain olen huono deittailemaan.

Ehkä et osaa tehdä aloitetta. Ehkä et ole tarpeeksi itsevarma, hauska tai sanavalmis. Ehkä muut vain huomaavat jonkun toisen ennen sinua.

Mutta entä jos johtopäätös on väärä?

Entä jos sinussa ei olekaan liian vähän kiinnostavuutta, vaan muut eivät yksinkertaisesti ehdi nähdä sitä?

Tässä artikkelissa emme yritä tehdä ujosta ihmisestä huoneen äänekkäintä emmekä väitä, että jokaisen pitäisi muuttua ulospäinsuuntautuneeksi. Tarkoitus on ymmärtää, miten ujous voi peittää kiinnostavuuden ja kuinka omia parhaita puolia voi tuoda näkyviin pienillä, luontevilla tavoilla.

Jos olet joskus ajatellut olevasi liian ujo deittailemaan, et uskalla tehdä aloitetta tai ihmetellyt, miksi et löydä seuraa, vaikka tiedät olevasi hyvä tyyppi, tämä artikkeli on sinulle.

Et ehkä ole huono deittailemaan – ehkä jäät vain liian aikaisin piiloon

Deittailusta puhutaan usein kuin se olisi taitolaji, jossa jotkut ovat luonnostaan hyviä ja toiset auttamattoman huonoja.

Hyvä deittailija kuulemma tietää aina, mitä sanoa. Hän osaa pitää keskustelun elävänä, tunnistaa kiinnostuksen merkit ja tekee aloitteen ennen kuin ehtii epäillä itseään. Huono deittailija taas jää hiljaiseksi, miettii liikaa ja huomaa oikean hetken vasta, kun se on jo ohi.

Todellisuudessa jako ei ole näin yksinkertainen.

Moni ihminen, joka pitää itseään huonona deittailijana, on rentoutuneessa seurassa hauska, lämmin ja kiinnostava. Hän kuuntelee, osaa keskustella syvällisesti ja saa läheiset ihmiset tuntemaan olonsa turvalliseksi. Hänessä voi olla juuri niitä ominaisuuksia, joita moni kumppanissa etsii.

Ongelma syntyy silloin, kun nämä ominaisuudet eivät ehdi tulla esiin ensimmäisessä kohtaamisessa.

Kun tilanne jännittää, huomio siirtyy helposti pois toisesta ihmisestä omaan suoriutumiseen:

• Miltä näytän hänen silmissään?
• Kuulostanko tylsältä?
• Puhunko liikaa vai liian vähän?
• Huomaako hän, että olen hermostunut?
• Mitä minun pitäisi sanoa seuraavaksi?

Mitä enemmän tarkkailet itseäsi, sitä vaikeampaa sinun on olla läsnä. Keskustelusta tulee helposti varovaista. Vastaukset lyhenevät, katsekontakti vähenee ja luonnollinen huumorisi tai lämpösi jää taka-alalle.

Silloin arvioit itseäsi tilanteessa, jossa et oikeastaan päässyt olemaan oma itsesi.

Ujous ei kerro, kuinka kiinnostava olet

Ujous kertoo ennen kaikkea siitä, miltä sosiaalinen tilanne sinusta tuntuu. Se ei mittaa arvoasi, persoonallisuuttasi tai kykyäsi luoda läheisiä ihmissuhteita.

Voit olla ujo ja silti:

• erittäin hyvä kuuntelija
• hauska, kun tunnet olosi turvalliseksi
• lämmin ja huomioon ottava
• älykäs ja keskustelukykyinen
• lojaali ja luotettava kumppani
• luonnostaan viehättävä omalla rauhallisella tavallasi

Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan näy otsassasi. Toisen ihmisen täytyy saada niistä jokin pieni vihje.

Jos vältät katsekontaktia, vastaat lyhyesti ja vetäydyt sivummalle, toinen ei välttämättä päättele sinun olevan ujo. Hän saattaa ajatella, ettet ole kiinnostunut keskustelemaan.

Toinen ihminen voi tulkita jännityksesi väärin

Ajatellaan tilannetta, jossa joku kiinnostava ihminen tulee juttelemaan sinulle.

Sisälläsi voi tapahtua paljon. Olet iloinen hänen aloitteestaan, yrität keksiä hyvän vastauksen ja toivot, ettei keskustelu loppuisi liian nopeasti. Ulospäin tämä saattaa kuitenkin näyttää aivan erilaiselta.

Katseesi harhailee. Hymyilet vain nopeasti. Vastaat kysymykseen, mutta et uskalla esittää vastakysymystä. Ehkä jopa käännät vartaloasi hieman poispäin, koska et tiedä, mitä tekisit käsilläsi.

Sinä koet jännitystä.

Toinen saattaa nähdä kiinnostuksen puutetta.

Tämä on yksi ujouden hankalimmista puolista: sisäinen tunne ja ulospäin näkyvä viesti voivat olla keskenään ristiriidassa.

Sinä saatat olla kiinnostunut, mutta näyttää siltä, ettet ole.

Tällöin kohtaaminen voi päättyä ennen kuin kumpikaan ehtii todella tutustua toiseen. Sinä ajattelet jälleen, ettei toinen ollut kiinnostunut. Toinen puolestaan saattaa lähteä siinä uskossa, että teki oikein jättäessään sinut rauhaan.

Kumpikaan ei välttämättä koskaan saa tietää, että kiinnostusta olisi voinut olla molemmin puolin.

Kun vetovoima jää piiloon

Tätä ilmiötä voidaan kutsua piilotetuksi vetovoimaksi.

Kyse ei siis ole siitä, että ihmisellä olisi jokin salaperäinen voima, jonka muut vain sattuvat ohittamaan. Kyse on tavallisista mutta tärkeistä ominaisuuksista: hymystä, huumorista, ystävällisyydestä, läsnäolosta, äänensävystä, persoonallisuudesta ja tavasta saada toinen tuntemaan olonsa hyväksi.

Ne tulevat usein näkyviin vasta, kun ihminen tuntee olonsa tarpeeksi turvalliseksi.

Tämä selittää, miksi joku voi olla ystäviensä seurassa rento ja puhelias, mutta ensitreffeillä lähes tunnistamattoman hiljainen. Sama ihminen on edelleen paikalla, mutta jännitys toimii ikään kuin verhona hänen ja muun maailman välissä.

Miltä piilotettu vetovoima näyttää oikeassa elämässä?

Piilotettu vetovoima ei yleensä näytä dramaattiselta. Se näkyy pieninä, arkisina hetkinä, joita ei välttämättä itse edes huomaa.

Olet kiinnostunut, mutta vältät katsekontaktia

Näet kiinnostavan ihmisen ja katsot hänen suuntaansa silloin, kun uskot, ettei hän huomaa. Heti kun katseenne voisivat kohdata, katsot pois.

Teet sen suojellaksesi itseäsi kiusalliselta tilanteelta. Samalla poistat juuri sen pienen merkin, jonka perusteella toinen olisi voinut päätellä sinun olevan avoin kontaktille.

Sinulla olisi sanottavaa, mutta keskustelu ehtii siirtyä eteenpäin

Ryhmäkeskustelussa mieleesi tulee hyvä huomio. Et kuitenkaan sano sitä heti, koska haluat muotoilla ajatuksesi oikein. Kun olet valmis puhumaan, joku muu on jo vaihtanut aihetta.

Muut näkevät hiljaisen ihmisen. He eivät näe niitä kaikkia ajatuksia, vitsejä ja havaintoja, jotka jäivät sanomatta.

Haluaisit tehdä aloitteen, mutta odotat varmaa merkkiä

Odottaminen tuntuu järkevältä. Et halua tunkeilla, nolata itseäsi tai tulkita ystävällisyyttä väärin. Siksi päätät toimia vasta, kun tiedät varmasti toisen olevan kiinnostunut.

Ongelma on, että deittailussa täysin varmoja merkkejä on harvoin. Useimmiten on vain pieniä mahdollisuuksia: hieman pidempi katse, hymy, kysymys tai tilanne, jossa toinen jää lähellesi.

Jos molemmat odottavat varmuutta, mitään ei tapahdu.

Ensitreffeillä tarkkailet itseäsi enemmän kuin toista

Treffit voivat ulospäin näyttää täysin tavallisilta. Keskustelette, syötte tai juotte kahvia. Samalla mielessäsi käy taukoamatta pieni sisäinen arviointi:

Oliko tuo huono vastaus? Pitäisikö minun kysyä jotain? Oliko tuo hiljaisuus vaivaantunut? Näytänkö hermostuneelta?

Kun osa huomiostasi tarkkailee jatkuvasti omaa suoriutumistasi, toinen ihminen voi jäädä yllättävän kauas. Et ehkä huomaa hänen pieniä kiinnostuksen merkkejään tai uskalla tarttua aiheeseen, josta keskustelu olisi voinut muuttua henkilökohtaisemmaksi.

Myöhemmin saatat arvioida treffien menneen huonosti, vaikka todellinen ongelma ei ollut persoonallisuudessasi. Et vain päässyt hetkeksi pois omasta päästäsi ja samaan tilaan toisen ihmisen kanssa.

Seuraavaksi onkin tärkeää ymmärtää, mitä ujous tekee käyttäytymiselle juuri tällaisissa tilanteissa. Miksi lämmin ihminen voi näyttää etäiseltä, kiinnostunut välinpitämättömältä ja keskustelukykyinen hiljaiselta?

Kun tämän mekanismin tunnistaa, sitä voi myös alkaa muuttaa.

Miksi ujous voi saada kiinnostavan ihmisen näyttämään etäiseltä?

Useimmat meistä ovat joskus tavanneet ihmisen, joka vaikutti aluksi hieman sulkeutuneelta, mutta osoittautui myöhemmin yhdeksi hauskimmista ja lämpimimmistä ihmisistä, joita olemme tavanneet.

Tai ehkä olet itse ollut juuri se ihminen.

Ystävien seurassa puhut paljon, naurat helposti ja osallistut keskusteluun luontevasti. Kun taas kohtaat uuden, kiinnostavan ihmisen, tuntuu kuin osa persoonallisuudestasi katoaisi hetkeksi näkyvistä.

Tämä ei johdu siitä, että persoonallisuutesi muuttuisi. Tilanne vain muuttaa tapaasi käyttää sitä.

Kun ihminen kokee sosiaalista jännitystä, mieli alkaa usein suojella itseään mahdolliselta torjutuksi tulemiselta. Samalla moni pieni asia muuttuu lähes huomaamatta.

Et ehkä hymyile yhtä usein.

Äänesi voi muuttua hiljaisemmaksi.

Katsekontakti jää lyhyemmäksi.

Kehonkieli sulkeutuu hieman.

Ja mikä tärkeintä – alat tarkkailla itseäsi enemmän kuin toista ihmistä.

Yksikään näistä asioista ei yksin ratkaise kohtaamista. Yhdessä ne voivat kuitenkin luoda vaikutelman ihmisestä, joka ei halua lähestyä tai tulla lähestytyksi, vaikka todellisuudessa tilanne olisi täysin päinvastainen.

Huomio siirtyy kohtaamisesta omaan suoriutumiseen

Kuvittele, että olet ensitreffeillä.

Toinen kertoo juuri harrastuksestaan, mutta samalla oma mielesi käy vilkkaana.

• Muistinko vastata hänen edelliseen kysymykseensä?
• Puhunko liikaa?
• Pitäisikö minun hymyillä enemmän?
• Näytänkö hermostuneelta?
• Huomaako hän, että käteni hikoavat?

Tässä ei ole mitään epätavallista. Moni ujo tai sosiaalisia tilanteita jännittävä ihminen tunnistaa tämän sisäisen keskustelun.

Haaste on siinä, että jokainen omaan suoriutumiseen käytetty ajatus on pois aidosta kohtaamisesta.

Kun huomio keskittyy siihen, miltä itse näyttää, jää helposti huomaamatta, mitä toinen yrittää viestiä.

Ehkä hän hymyilee hieman pidempään.

Ehkä hän esittää sinulle jatkokysymyksiä.

Ehkä hän yrittää pitää keskustelua yllä juuri siksi, että pitää sinua kiinnostavana.

Mutta koska huomiosi on omassa jännityksessäsi, nämä pienet merkit voivat jäädä kokonaan näkemättä.

Kiinnostus syntyy usein siitä, että kaksi ihmistä huomaa toisensa. Jännitys saa meidät joskus huomaamaan vain itsemme.

Kehonkieli kertoo usein enemmän kuin sanat

Ensivaikutelma muodostuu hämmästyttävän nopeasti. Emme arvioi pelkästään sitä, mitä toinen sanoo, vaan myös sitä, miten hän sanoo sen.

Siksi kehonkielellä on paljon suurempi merkitys kuin moni uskoo.

Kun ihminen jännittää, kehonkieli muuttuu usein tiedostamatta.

• Hartiat nousevat hieman ylemmäs.
• Kädet hakeutuvat taskuihin tai ristiin.
• Katsekontakti katkeaa nopeasti.
• Hymy muuttuu varovaisemmaksi.
• Ääni hiljenee.
• Vartalo kääntyy hieman poispäin.

Yksikään näistä ei tarkoita, ettei ihminen olisi kiinnostunut. Ne kertovat yleensä vain siitä, että tilanne tuntuu hänestä tärkeältä.

Toinen ihminen ei kuitenkaan voi tietää tätä.

Hän näkee vain ulospäin näkyvät merkit ja tekee niiden perusteella parhaansa mukaan tulkinnan.

Siksi lämmin ja kiinnostunut ihminen voi vaikuttaa etäiseltä ilman, että hän itse edes huomaa sitä.

Kiinnostus tarvitsee näkyvän merkin

Moni ujo ajattelee, että jos toinen on aidosti kiinnostunut, hän kyllä huomaa sen.

Valitettavasti ihmiset eivät osaa lukea ajatuksia.

Kiinnostus tarvitsee yleensä jonkin pienen näkyvän merkin.

Se voi olla esimerkiksi:

• sekunnin pidempi katsekontakti
• aito hymy
• vastakysymys
• avoin asento keskustelun aikana
• se, että jäät hetkeksi paikalle etkä poistu heti

Nämä asiat tuntuvat pieniltä.

Usein juuri ne ratkaisevat sen, uskaltaako toinen jatkaa keskustelua.

Harva tekee aloitetta täysin ilman rohkaisua. Useimmat etsivät pieniä merkkejä siitä, että heidän lähestymisensä olisi tervetullutta.

Kun annat edes yhden tällaisen merkin, kynnys lähestyä madaltuu huomattavasti.

Miksi torjutuksi tulemisen pelko tuntuu niin voimakkaalta?

Joskus kyse ei ole edes ujoudesta vaan siitä, että mahdollinen torjutuksi tuleminen tuntuu mielessä paljon suuremmalta kuin se todellisuudessa on.

Ihminen alkaa helposti kuvitella tilanteen pahimman mahdollisen lopputuloksen.

Ajattelet ehkä, että toinen pitää sinua outona, nauraa sinulle tai kertoo myöhemmin ystävilleen kiusallisesta kohtaamisesta.

Todellisuudessa valtaosa ihmisistä unohtaa tällaiset tilanteet hyvin nopeasti.

Useimmiten ystävällinen keskustelunavaus johtaa joko mukavaan keskusteluun tai neutraaliin tilanteeseen, jossa kumpikin jatkaa matkaansa.

Harvoin tapahtuu mitään niin dramaattista kuin oma mieli etukäteen maalaa.

Silti pelko voi estää tekemästä aloitetta yhä uudelleen.

Ujous voi ruokkia itseään huomaamatta

Kun sama tilanne toistuu tarpeeksi monta kertaa, syntyy helposti noidankehä.

Se näyttää usein tältä:

Tämän kierteen tunnistaminen on tärkeää, koska silloin ymmärtää, ettei ongelma välttämättä johdu vetovoiman puutteesta.

Kyse voi olla siitä, ettei toiselle ihmiselle koskaan muodostu mahdollisuutta nähdä sitä.

Vetovoima ei ole yksi ominaisuus – se syntyy pienistä signaaleista

Kun puhumme vetovoimasta, ajattelemme helposti ensimmäisenä ulkonäköä.

Todellisuudessa ensivaikutelma rakentuu monesta pienestä asiasta samaan aikaan.

Useimmat ihmiset eivät pysty myöhemmin edes kertomaan tarkasti, miksi joku vaikutti miellyttävältä tai helposti lähestyttävältä. Silti vaikutelma on syntynyt.

Siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi:

• ystävällinen katse
• rauhallinen ääni
• aito kiinnostus keskusteluun
• luonteva hymy
• avoin kehonkieli
• huoliteltu olemus
• miellyttävä tuoksu

Yksikään näistä ei yksin tee ihmisestä vetovoimaista.

Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jonka toinen ihminen kokee usein täysin intuitiivisesti.

Ulkonäkö voi herättää huomion – kohtaaminen ratkaisee jatkon

Ulkonäöllä on merkitystä. Sen kiistäminen ei olisi realistista.

Mutta huomion herättäminen ja kiinnostuksen säilyttäminen ovat kaksi eri asiaa.

Moni on tavannut ihmisen, joka näytti ensi silmäyksellä erittäin viehättävältä, mutta jonka kanssa keskustelu ei koskaan lähtenyt käyntiin.

Toisaalta lähes jokainen tuntee ihmisen, jonka viehätysvoima kasvoi sitä enemmän, mitä paremmin häneen tutustui.

Vetovoima ei siis ole pelkkä ensimmäinen katse. Se rakentuu jokaisessa seuraavassa minuutissa uudelleen.

Lämpö ja läsnäolo tekevät ihmisestä helposti lähestyttävän

Moni kuvittelee, että kiinnostava ihminen on aina äänekäs, itsevarma ja sosiaalisesti taitava.

Tutkimukset ihmisten ensivaikutelmista kertovat kuitenkin toisenlaisen tarinan. Ihmiset arvostavat usein ennen kaikkea tunnetta siitä, että heidän seurassaan on hyvä olla.

Lämmin ihminen kuuntelee.

Hän reagoi toisen puheeseen.

Hän ei yritä jatkuvasti tehdä vaikutusta.

Juuri siksi hänestä jää usein vahva muistijälki.

Tämä on hyvä uutinen ujolle ihmiselle.

Sinun ei tarvitse muuttua äänekkäimmäksi ihmiseksi huoneessa. Riittää, että annat toiselle mahdollisuuden nähdä sen lämmön, joka sinussa on jo valmiiksi.

Vetovoima rakentuu kokonaisuudesta

Kun ihminen kokee olonsa hyväksi, se näkyy yleensä monella tavalla yhtä aikaa.

Ryhti suoristuu hieman.

Katse pysyy avoimempana.

Liikkeet muuttuvat rennommiksi.

Ääni kuulostaa luonnollisemmalta.

Ja usein myös omaan tyyliin sopiva tuoksu viimeistelee vaikutelman.

Nämä asiat eivät tee kenestäkään toiseksi ihmiseksi.

Ne auttavat tuomaan näkyviin sen ihmisen, joka on ollut siellä koko ajan.

Seuraavaksi tarkastelemme yhtä yllättävää asiaa, joka voi auttaa juuri tässä. Kyse ei ole siitä, että ujous pitäisi poistaa, vaan siitä, kuinka omaa oloa voi rauhoittaa ennen tärkeää kohtaamista ja miksi pienillä valmistautumisrituaaleilla voi olla yllättävän suuri merkitys.

Sinun ei tarvitse muuttua ulospäinsuuntautuneeksi tullaksesi huomatuksi

Kun ujous vaikeuttaa deittailua, tavallinen neuvo kuuluu usein näin:

Ole vain rohkeampi. Mene juttelemaan. Älä mieti liikaa.

Neuvo kuulostaa yksinkertaiselta, mutta harvoin se auttaa.

Ujo ihminen tietää yleensä jo valmiiksi, että hänen pitäisi uskaltaa tehdä enemmän aloitteita. Ongelma ei ole tiedon puute. Ongelma on se, että juuri ratkaisevalla hetkellä pieni teko voi tuntua paljon suuremmalta kuin se näyttää ulospäin.

Katsekontaktin pitäminen sekunnin pidempään voi tuntua paljastavalta. Yksinkertaisen kysymyksen esittäminen voi tuntua siltä kuin asettaisi koko persoonallisuutensa arvioitavaksi. Toisen luo käveleminen voi tuntua pitkältä matkalta, vaikka välimatkaa olisi vain muutama metri.

Siksi tavoitteen ei pitäisi olla muuttua yhdessä illassa itsevarmaksi ja ulospäinsuuntautuneeksi ihmiseksi.

Tavoitteen pitäisi olla pienempi:

• jäädä tilanteeseen hieman pidemmäksi aikaa
• nostaa katse puhelimesta
• vastata hymyyn
• esittää yksi jatkokysymys
• antaa toiselle jokin merkki siitä, että keskustelu on tervetullut

Sinun ei tarvitse vallata huonetta. Riittää, ettet katoa sieltä kokonaan.

Ujous ja introverttius eivät tarkoita samaa asiaa

Ujous ja introverttius sekoitetaan usein toisiinsa, vaikka ne kuvaavat eri asioita.

Introvertti ihminen voi viihtyä hyvin seurassa, mutta tarvitsee tavallisesti myös rauhaa ja aikaa palautumiseen. Ujous puolestaan liittyy usein epävarmuuteen, jännitykseen tai varovaisuuteen sosiaalisissa tilanteissa.

Ihminen voi olla introvertti olematta erityisen ujo. Hän voi myös olla sosiaalinen ja puhelias, mutta jännittää voimakkaasti tilanteita, joissa hän kokee olevansa arvioitavana.

Deittailussa tämä ero on tärkeä.

Rauhallisessa persoonallisuudessa ei ole mitään korjattavaa. Sinun ei tarvitse alkaa puhua enemmän kuin haluat, viettää iltoja paikoissa, joissa et viihdy, tai opetella esittämään energisempää versiota itsestäsi.

Sen sijaan voit opetella näyttämään kiinnostuksesi omalla tavallasi.

Rauhallinen katse voi olla voimakkaampi kuin suuri ele. Hyvä kysymys voi tehdä suuremman vaikutuksen kuin valmiiksi harjoiteltu tarina. Aito kuunteleminen voi tuntua toisesta paljon vetovoimaisemmalta kuin jatkuva yritys tehdä vaikutus.

Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei jännitä

Ajattelemme helposti, että itsevarmat ihmiset toimivat, koska heitä ei pelota.

Usein he toimivat siitä huolimatta, että tilanne tuntuu epävarmalta.

Ensimmäinen tavoite ei siis ole päästä jännityksestä eroon. Se voi olla niinkin pieni kuin se, että annat kohtaamiselle mahdollisuuden ennen kuin vetäydyt.

Et voi tietää etukäteen, johtaako hymy keskusteluun, keskustelu treffeihin tai treffit mihinkään pidempään. Voit kuitenkin vaikuttaa siihen, näkeekö toinen ihminen sinusta riittävästi voidakseen muodostaa oman mielipiteensä.

Joskus yhden sekunnin pidempi katsekontakti on juuri se lupa, jota toinenkin odottaa.

Valmistautumisrituaali voi auttaa sinua astumaan tilanteeseen omana itsenäsi

On perjantai-ilta ja olet lähdössä treffeille.

Olet vaihtanut paitaa jo kahdesti. Katsot peilistä hiuksiasi, tarkistat ajan ja huomaat miettiväsi, pitäisikö tapaamiseen lähteä hieman aikaisemmin vai saapua tarkoituksella tasan sovittuna aikana.

Vatsassa tuntuu levottomalta.

Tässä vaiheessa mieli alkaa helposti harjoitella koko iltaa etukäteen. Kuvittelet ensimmäisen tervehdyksen, mahdolliset hiljaiset hetket ja kysymykset, joihin et ehkä osaa vastata tarpeeksi kiinnostavasti.

Juuri silloin valmistautumisrituaalista voi olla apua.

Rituaalilla ei tässä tarkoiteta mitään monimutkaista tai mystistä. Se voi olla tuttu sarja pieniä tekoja:

1. käyt rauhassa suihkussa
2. valitset vaatteet, joissa tunnet olosi luontevaksi
3. laitat soimaan kappaleen, joka nostaa mielialaa
4. käytät tuttua ihonhoitotuotetta tai tuoksua
5. päätät etukäteen yhden pienen tavoitteen illalle

Tällaisen rutiinin arvo ei ole siinä, että se poistaisi ujouden. Sen arvo on siinä, että se siirtää huomion pois loputtomasta ennakoinnista konkreettiseen tekemiseen.

Sen sijaan, että kysyisit jatkuvasti mitä jos jokin menee pieleen, teet asioita, jotka kertovat mielellesi:

Olen valmistautunut. Minun ei tarvitse hallita koko iltaa etukäteen.

Valmistautuminen ei ole esittämistä

Joku voi ajatella, että vaatteiden, hiusten tai tuoksun pohtiminen on pinnallista. Todellisuudessa valmistautumisen tarkoitus ei ole rakentaa valheellista hahmoa.

Parhaimmillaan se tekee päinvastoin.

Kun sinun ei tarvitse miettiä kesken kohtaamisen, ovatko vaatteesi epämukavat tai tunnetko olosi huolittelemattomaksi, huomiosi vapautuu toiseen ihmiseen.

Olennaista on valita asioita, joissa tunnistat itsesi. Liian vieraalta tuntuva asu tai voimakas tuoksu voi lisätä tietoisuutta itsestäsi juuri silloin, kun tarkoitus olisi unohtaa jatkuva itsensä tarkkailu.

Tuoksusta voi muodostua itsevarmuuden ankkuri

Tuoksut liittyvät vahvasti muistoihin, tunteisiin ja tilanteisiin. Siksi tuttu tuoksu voi ajan mittaan alkaa merkitä käyttäjälleen jotakin tiettyä mielentilaa.

Se voi muistuttaa onnistuneesta illasta, tärkeästä kohtaamisesta tai yksinkertaisesti siitä tunteesta, joka syntyy, kun tietää valmistautuneensa huolellisesti.

Tällöin tuoksu toimii eräänlaisena ankkurina.

Se ei luo rohkeutta tyhjästä, mutta se voi olla pieni merkki siitä, että nyt on aika nostaa katse, hengittää rauhallisemmin ja astua tilanteeseen.

Tutkimuksissa hajusteen tai henkilökohtaisen tuoksun muuttamisen on havaittu voivan vaikuttaa käyttäjän omaan itsevarmuuden kokemukseen ja jopa siihen, millaisena hänen käytöksensä näyttäytyy ulkopuolisille. Esimerkiksi kaksoissokkotutkimuksessa tuoksukäsittelyä käyttäneet miehet raportoivat suurempaa itsevarmuutta, ja naisarvioijat pitivät heidän videotallenteitaan keskimäärin viehättävämpinä, vaikka arvioijat eivät voineet haistaa osallistujia. Tutkijoiden tulkinnan mukaan ero välittyi käyttäytymisen kautta, ei suorana tuoksuvaikutuksena. [1]

Tämä ei tarkoita, että mikä tahansa tuoksu muuttaisi automaattisesti kehonkieltä tai tekisi käyttäjästä vetovoimaisemman. Se osoittaa kuitenkin yhden artikkelimme kannalta tärkeän asian:

Valitse tuoksu, joka vahvistaa omaa oloasi – ei naamioi sinua

Tuoksun pitäisi tuntua sinulta.

Toiselle sopii puhdas ja raikas tuoksu, joka tuntuu kevyeltä myös päiväsaikaan. Toinen viihtyy paremmin lämpimässä, mausteisessa tai hieman tummemmassa tuoksussa. Jollekin paras vaihtoehto on säilyttää oma tuttu parfyymi ja lisätä sen rinnalle hajusteeton tuote.

Tärkeintä ei ole valita tuoksua, jonka uskot muiden haluavan haistaa. Tärkeämpää on löytää vaihtoehto, jossa itse tunnet olosi hyväksi.

Voiko tuoksu oikeasti lisätä itsevarmuutta?

Tuoksu ei itsessään luo pysyvää itsevarmuutta eikä poista ujoutta. Itselle miellyttävä tuoksu voi kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka huolitelluksi, viehättäväksi tai valmiiksi ihminen kokee itsensä. Tämä kokemus voi puolestaan heijastua hänen kehonkieleensä, läsnäoloonsa ja käyttäytymiseensä.

Vaikutusta kannattaa ajatella ketjuna:

Ketju ei toteudu samalla tavalla jokaisella ihmisellä eikä jokaisessa tilanteessa. Tuoksun miellyttävyys, omat mielikuvat, aiemmat kokemukset ja käyttötilanne vaikuttavat kaikki siihen, millainen vaikutus syntyy.

Tuoksu vaikuttaa myös käyttäjään, ei vain ympärillä oleviin

Hajusteista puhutaan usein vain siitä näkökulmasta, mitä muut haistavat.

Käyttäjän oma kokemus on vähintään yhtä olennainen.

Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa miellyttävä hajuste vaikutti siihen, kuinka osallistujat arvioivat sekä omia että muiden kasvoja. Hajusteen läsnä ollessa kasvoja arvioitiin muun muassa viehättävämmiksi ja itsevarmemmiksi kuin hajusteettomassa vertailutilanteessa. Tulos ei todista, että hajuste muuttaisi ihmisen todellisia ominaisuuksia, mutta se tukee ajatusta siitä, että tuoksu voi vaikuttaa havaintoon ja itsehavaintoon. [2]

Myös henkilökohtaisen laittautumisen ja tuoksuvien hoitotuotteiden käyttöä on tutkittu osana kehonkuvaa ja itsestä muodostuvaa kokemusta. Tulokset viittaavat siihen, että laittautumisrituaaleilla voi olla psykologista merkitystä käyttäjälle, vaikka vaikutukset eivät ole kaikilla samanlaisia. [3]

Itsevarmempi olo voi näkyä ennen ensimmäistä sanaa

Kun tunnet olosi huolitelluksi, et välttämättä ajattele käsiäsi yhtä paljon. Saatat pitää katsekontaktin hieman pidempään, liikkua rauhallisemmin tai hymyillä luonnollisemmin.

Muutos voi olla niin pieni, ettet itse huomaa sitä.

Toinen ihminen ei puolestaan tiedä, mistä se johtuu. Hän näkee vain kokonaisuuden: ihmisen, joka näyttää olevan paremmin läsnä ja hieman helpommin lähestyttävä.

Tässä kohtaa on tärkeää välttää liian yksinkertaista johtopäätöstä. Tuoksun käyttäminen ei takaa muutosta eikä korvaa sosiaalisia taitoja. Kyse on mahdollisesta tukivaikutuksesta, joka syntyy käyttäjän oman kokemuksen ja käyttäytymisen kautta.

Miellyttävä tuoksu voi täydentää ensivaikutelmaa

Tuoksu voi vaikuttaa myös siihen, kuinka muut havaitsevat ihmisen osana moniaistista kokonaisuutta. Tutkimuskatsauksissa on havaittu, että hajut ja hajusteet voivat muuttaa esimerkiksi kasvojen viehättävyyttä, tunnetilaa, ikää tai persoonallisuuden piirteitä koskevia arvioita. Vaikutukset riippuvat kuitenkin voimakkaasti tuoksusta, tilanteesta ja arvioijasta. [4]

Tämän vuoksi tuoksua ei kannata ajatella näkymättömänä viestinä, joka tuottaa saman reaktion kaikissa ihmisissä.

Se on yksi osa kokonaisvaikutelmaa, aivan kuten ääni, vaatetus, katse ja tapa kuunnella.

Enemmän ei tarkoita parempaa

Jos tavoitteena on tuntua helposti lähestyttävältä, liian voimakas tuoksu voi toimia päinvastoin kuin oli tarkoitus.

Hyvä tuoksu havaitaan usein vasta suhteellisen läheltä. Sen ei tarvitse saapua huoneeseen ennen käyttäjäänsä.

Ensitreffeillä tai muuten läheisessä keskustelutilanteessa maltillinen annostelu on yleensä luontevampi vaihtoehto kuin voimakas tuoksupilvi. Tavoite ei ole ottaa tilaa haltuun, vaan täydentää omaa olemusta.

Entä feromonituoksut – mitä niiden vaikutuksesta voidaan oikeasti sanoa?

Feromoneista puhutaan markkinoinnissa usein tavalla, joka antaa ymmärtää niiden toimivan lähes vastustamattomana vetovoimasignaalina.

Tieteellinen kokonaiskuva on paljon varovaisempi.

Feromonit ovat kemiallisia viestejä, jotka aiheuttavat saman lajin toisissa yksilöissä tietyn biologisen tai käyttäytymiseen liittyvän reaktion. Monilla eläinlajeilla tällaisia viestijärjestelmiä tunnetaan hyvin.

Ihmisten kohdalla tilanne on epäselvempi.

Ihmisten kehon hajujen tiedetään välittävän sosiaalista ja tunnetiloihin liittyvää informaatiota, mutta mitään yksittäistä ainetta ei ole aukottomasti osoitettu ihmisen seksuaaliseksi feromoniksi samalla tavalla kuin monilla muilla eläinlajeilla.

Syvällisemmän katsauksen aiheeseen löydät artikkelista Miksi feromonit toimivat ja mihin niiden vaikutus perustuu?.

Ihmiset reagoivat kehon hajuihin – mutta se ei vielä todista feromonia

Ihmisen luonnollinen kehonhaju voi välittää vihjeitä esimerkiksi tunnetilasta, terveydestä ja yksilöllisistä ominaisuuksista. Hajuaisti toimii osana sosiaalista havainnointia, vaikka emme useinkaan ole tietoisia sen vaikutuksesta.

Tästä ei kuitenkaan automaattisesti seuraa, että olisi löydetty tietty aine, joka saisi ihmiset kiinnostumaan käyttäjästä ennustettavalla tavalla.

Tieteellisessä määritelmässä feromonilta odotetaan paljon täsmällisempää näyttöä kuin sitä, että jokin haju vaikuttaa mielialaan tai arvioon toisesta ihmisestä.

Androstadienonin ja estratetraenolin tulokset ovat ristiriitaisia

Monissa feromonituotteissa ja niitä koskevissa keskusteluissa mainitaan androstadienoni ja estratetraenoli. Niitä on tutkittu mahdollisina ihmisten kemiallisina signaaleina, mutta tutkimustulokset eivät ole muodostaneet johdonmukaista kokonaisuutta.

Vuonna 2015 julkaistussa laajassa tieteellisessä arviossa todettiin, ettei yleisesti ihmisferomoneiksi väitetyistä steroidiyhdisteistä ollut vahvaa, biologiseen testimenetelmään perustuvaa näyttöä. Kirjoittaja korosti, että tutkimuksen pitäisi ensin tunnistaa mahdollinen biologinen vaikutus ja vasta sen jälkeen etsiä sen aiheuttavaa molekyyliä. [5]

Vuonna 2017 julkaistussa sokkoutetussa tutkimuksessa androstadienoni ja estratetraenoli eivät vaikuttaneet osallistujien arvioihin kasvojen sukupuolesta, viehättävyydestä tai uskottomuuteen liittyvistä vaikutelmista. Tutkijat päättelivät, että jos ihmisillä on tällaisia sukupuoleen liittyviä feromoneja, nämä kaksi yhdistettä eivät todennäköisesti ole niitä. [6]

Vuonna 2020 julkaistussa tutkimusalan menetelmiä käsittelevässä katsauksessa korostettiin edelleen toistettavuuden, ennakkorekisteröityjen tutkimusten ja riittävän suurten aineistojen tarvetta. [7]

Miksi kokemukset voivat silti olla myönteisiä?

Tutkimusnäytön epävarmuus ei tarkoita, että jokainen myönteinen käyttökokemus olisi kuviteltu tai arvoton.

Kokemus voi syntyä useasta vaikutuksesta yhtä aikaa:

Jos ihminen tuntee olonsa tuoksun kanssa kiinnostavammaksi ja toimii siksi avoimemmin, seuraukset voivat olla aivan todellisia. Hän voi katsoa muita enemmän silmiin, aloittaa helpommin keskusteluja tai näyttää vastaanottavaisemmalta lähestymiselle.

Silloin vaikutus ei perustu siihen, että tuoksu hallitsisi muiden tahtoa. Se perustuu ainakin osittain siihen, että käyttäjän oma käyttäytyminen muuttuu.

Mahdollisia kemiallisia vaikutuksia tutkitaan edelleen, mutta niitä ei ole syytä esittää varmana selityksenä jokaiselle kokemukselle.

Mitä feromonituoksu ei tee?

Uskottava tuote ei tarvitse ympärilleen mahdottomia lupauksia.

Feromonituoksu:

• ei pakota ketään kiinnostumaan sinusta
• ei poista ujoutta yhdellä käyttökerralla
• ei korvaa keskustelua, kunnioitusta tai sosiaalisia taitoja
• ei takaa treffejä tai parisuhdetta
• ei synnytä aitoa yhteensopivuutta tyhjästä
• ei vaikuta kaikkiin ihmisiin samalla tavalla

Jos jokin tuote lupaa täysin varmaa vaikutusta, väitteeseen kannattaa suhtautua kriittisesti.

Missä feromonituoksusta voi realistisesti olla apua?

Realistisempi tapa ajatella feromonituoksua on nähdä se osana valmistautumista ja ensivaikutelmaa.

Se voi:

• täydentää omaa tuoksutyyliä
• tehdä valmistautumisesta tietoisemman rituaalin
• vahvistaa tunnetta huolitellusta olemuksesta
• toimia henkilökohtaisena itsevarmuuden ankkurina
• rohkaista käyttäjää olemaan avoimemmin läsnä
• tuoda kohtaamiseen hienovaraisen lisän, jonka kokeminen on yksilöllistä

Tuoksu voi siis auttaa luomaan paremmat lähtökohdat kohtaamiselle. Varsinainen yhteys syntyy silti kahden ihmisen välillä – katseesta, keskustelusta, läsnäolosta ja siitä, miltä yhdessä oleminen tuntuu.

Seuraavaksi palaamme teoriasta oikeisiin tilanteisiin.

Kohtaamme kolme ihmistä, jotka pitivät itseään pitkään huonoina deittailijoina. Yksi odotti aina täydellistä hetkeä. Toinen tarkkaili treffeillä enemmän itseään kuin seuralaistaan. Kolmas ei ymmärtänyt näyttävänsä ulospäin siltä, ettei halunnut kenenkään lähestyvän.

Heidän ongelmansa olivat erilaisia, mutta jokaisen taustalla oli sama ilmiö: kiinnostavuutta oli jo olemassa. Se ei vain päässyt näkymään.

Kolme ihmistä, jotka luulivat olevansa huonoja deittailemaan

Ujous ei näytä kaikkien elämässä samanlaiselta.

Yksi ei uskalla aloittaa keskustelua. Toinen puhuu kyllä, mutta yrittää koko ajan arvioida, tekeekö hyvän vaikutuksen. Kolmas vetäytyy puhelimensa taakse eikä huomaa näyttävänsä siltä, ettei halua kenenkään tulevan lähelle.

Seuraavat henkilöt ovat koostettuja esimerkkejä. He eivät ole yksittäisiä asiakkaita, vaan heidän tilanteensa perustuvat tavallisiin kokemuksiin, jotka moni ujo tai sosiaalisia kohtaamisia jännittävä ihminen voi tunnistaa.

Jari odotti aina täydellistä hetkeä

Jari oli ystäviensä mielestä hauska, huomaavainen ja helppo ihminen. Hän osasi kertoa tarinoita, muisti muiden kuulumiset ja sai läheiset ihmiset nauramaan tavalla, joka ei tuntunut koskaan väkinäiseltä.

Mutta jos samassa tilassa oli joku, josta hän todella kiinnostui, kaikki muuttui.

Eräänä iltana hän huomasi ystävänsä syntymäpäivillä naisen, jonka kanssa oli vaihtanut muutaman sanan aikaisemmin. Nainen seisoi hetken yksin juomapöydän vieressä.

Jari huomasi tilanteen.

Hän mietti, että nyt olisi hyvä hetki mennä juttelemaan.

Sitten hän alkoi rakentaa mielessään täydellistä aloitusta.

Olisiko liian tavallista kysyä, miten tämä tunsi päivänsankarin? Pitäisikö hänen viitata heidän aiempaan keskusteluunsa? Entä jos nainen odotti jotakuta eikä halunnut seuraa?

Kun Jari viimein päätti kävellä hänen luokseen, kaksi muuta ihmistä oli ehtinyt aloittaa keskustelun hänen kanssaan.

Jari jäi odottamaan uutta tilaisuutta.

Sellaista ei sinä iltana tullut.

Kotimatkalla hän ajatteli jälleen olevansa ihminen, joka ei vain osaa näitä tilanteita.

Todellinen ongelma ei kuitenkaan ollut siinä, ettei hän olisi osannut keskustella. Hän odotti hetkeä, jossa torjutuksi tulemisen mahdollisuutta ei olisi lainkaan.

Sellaista hetkeä ei deittailussa yleensä ole.

Seuraavissa juhlissa Jari ei yrittänyt keksiä täydellistä lausetta. Hän päätti etukäteen kysyä yhdeltä uudelta ihmiseltä yhden tavallisen kysymyksen.

Se ei johtanut suureen romanssiin. Keskustelu kesti ehkä viisi minuuttia.

Silti jokin muuttui.

Jari ei enää arvioinut onnistumistaan sen perusteella, saiko hän puhelinnumeron. Hän arvioi sitä sen perusteella, tekikö hän sen pienen asian, jonka oli päättänyt tehdä.

Laura oli treffeillä, mutta osa hänestä istui koko ajan katsomossa

Laura ei ollut erityisen hiljainen. Hän osasi jutella uusien ihmisten kanssa, eikä kahdenkeskinen tapaaminen tuntunut hänestä mahdottomalta.

Silti treffien jälkeen hänellä oli usein tunne, ettei toinen ollut saanut nähdä hänen oikeaa persoonallisuuttaan.

Eräillä treffeillä mies kertoi hauskasta sattumuksesta työmatkallaan. Laura kuunteli ja nauroi oikeassa kohdassa, mutta samalla hänen mielessään pyöri toinen keskustelu:

Nauroinko liian kovaa? Pitäisikö minun kertoa samanlainen tarina? Olenko kysynyt liikaa hänen työstään? Näyttääkö tämä siltä, että olen kiinnostunut vai liian kiinnostunut?

Treffit jatkuivat puolitoista tuntia.

Laura vastasi kysymyksiin, esitti omiakin ja kertoi itsestään. Silti hän ei ollut täysin läsnä. Osa hänestä istui ikään kuin pöydän ulkopuolella tarkkailemassa jokaista elettä ja lausetta.

Kun mies ei ehdottanut uusia treffejä heti illan päätteeksi, Laura tulkitsi sen vahvistukseksi:

En vain ole tarpeeksi kiinnostava.

Myöhemmin hän alkoi kokeilla jotain hyvin yksinkertaista.

Sen sijaan, että olisi miettinyt seuraavaa hyvää vastaustaan, hän kuunteli tarkoituksella yhden asian, josta toinen näytti aidosti innostuvan. Sitten hän kysyi siitä lisää.

Keskustelu ei muuttunut paremmaksi siksi, että Laura olisi alkanut esiintyä taitavammin.

Se muuttui paremmaksi, koska hän lakkasi hetkeksi esiintymästä.

Mika käytti puhelinta suojana

Mika viihtyi juhlissa, kun paikalla oli tuttuja. Heti kun ystävät hajaantuivat keskustelemaan muiden kanssa, hän tunsi kuitenkin jäävänsä väärään paikkaan.

Silloin hän otti puhelimen esiin.

Hän ei välttämättä tehnyt sillä mitään tärkeää. Hän avasi viestin, selasi uutisotsikoita tai tarkisti saman sovelluksen, jonka oli sulkenut hetkeä aikaisemmin.

Puhelin antoi hänelle tehtävän. Se poisti tunteen siitä, että hän vain seisoi yksin eikä tiennyt, mitä tehdä.

Samalla se lähetti muille hyvin selvän viestin:

Olen varattu. Älä keskeytä.

Mika ei itse huomannut tätä ristiriitaa. Hän toivoi, että joku tulisi puhumaan, mutta rakensi ympärilleen suojan, jonka yli harva halusi astua.

Hän alkoi myöhemmin tehdä yhden pienen muutoksen. Kun huomasi ottavansa puhelimen esiin vain välttääkseen epämukavan hetken, hän laittoi sen takaisin taskuun.

Hän ei pakottanut itseään kiertämään huonetta tai esittäytymään kaikille. Hän seisoi avoimemmassa asennossa, katsoi ympärilleen ja jäi hetkeksi tilanteeseen.

Yhtenä iltana joku kysyi häneltä, oliko tuoli hänen vieressään vapaa.

Kysymys oli täysin arkinen.

Silti se ei olisi ehkä koskaan tullut, jos Mika olisi istunut katse puhelimessaan.

Näin tuot parhaat puolesi näkyviin ilman, että yrität olla joku muu

Ujouden kanssa ei tarvitse taistella yhtenä suurena ongelmana.

Usein hyödyllisempää on tunnistaa ne pienet hetket, joissa vetäydyt ennen kuin toinen ehtii nähdä sinut.

Seuraavat keinot eivät tee sinusta ulospäinsuuntautunutta eivätkä lupaa poistaa jännitystä. Niiden tarkoitus on tehdä kohtaamisesta hieman helpompi ja antaa kiinnostavuudellesi mahdollisuus tulla näkyviin.

1. Päätä etukäteen vain yksi pieni tavoite

Älä lähde illanviettoon tavoitteena löytää kumppani, saada puhelinnumero tai tehdä lähtemätön vaikutus.

Ne ovat lopputuloksia, joihin vaikuttaa myös toinen ihminen.

Valitse sen sijaan teko, jonka voit tehdä itse:

• tervehdin yhtä uutta ihmistä
• esitän yhden jatkokysymyksen
• pidän katsekontaktin hieman tavallista pidempään
• jään tapahtumaan ainakin ensimmäiseksi puoleksi tunniksi
• pidän puhelimen taskussa silloin, kun en oikeasti tarvitse sitä

Pieni tavoite antaa illalle suunnan ilman, että siitä tulee suoritus.

2. Valmistele yksi helppo keskustelunavaus

Hyvä keskustelunavaus ei kuulosta valmiiksi opetellulta repliikiltä. Se liittyy yleensä tilanteeseen, jossa molemmat jo olette.

Voit kysyä esimerkiksi:

• Miten tunnet juhlien järjestäjän?
• Oletko käynyt täällä aikaisemmin?
• Mitä pidit esityksestä?
• Mitä suosittelisit tältä listalta?
• Miten päädyit tämän harrastuksen pariin?

Kysymyksen ei tarvitse tehdä vaikutusta. Sen tehtävä on avata ovi, josta keskustelu voi jatkua.

3. Näytä kiinnostus tavalla, jonka toinen voi havaita

Voit olla hyvin kiinnostunut sisäisesti, mutta toinen ihminen tarvitsee siitä jonkin näkyvän vihjeen.

Yksi riittää alkuun:

• katso silmiin vastatessasi
• hymyile, kun toinen tulee lähelle
• käännä vartalosi keskustelukumppania kohti
• esitä vastakysymys
• jää paikalle vielä hetkeksi, vaikka keskusteluun tulisi tauko

Kiinnostuksen näyttäminen ei tarkoita suuren tunteen paljastamista. Se tarkoittaa vain sitä, ettei toisen tarvitse arvata, haluatko hänen jäävän.

4. Lopeta täydellisen vaikutelman tavoittelu

Täydellisen vaikutelman tavoittelu tekee ihmisestä helposti varovaisen.

Kun jokaisen vastauksen pitäisi olla hauska, älykäs tai kiinnostava, tavallinen keskustelu alkaa tuntua epäonnistumiselta.

Todellinen yhteys rakentuu kuitenkin usein juuri tavallisista asioista:

Hieman kömpelöstä vitsistä. Yhteisestä havainnosta. Pienestä hiljaisuudesta, joka ei lopulta ollutkaan vaarallinen. Siitä, että molemmat uskalsivat olla hetken tavallisia.

Sinun ei tarvitse näyttää virheettömältä. Sinun pitää vain olla riittävän läsnä, jotta toinen voi alkaa muodostaa sinusta todellisen kuvan.

5. Rakenna oma valmistautumisrituaalisi

Valmistautumisrituaali toimii parhaiten, kun se on yksinkertainen ja toistettava.

Se voi näyttää esimerkiksi tältä:

1. Valitse vaatteet ajoissa, jotta et joudu tekemään päätöksiä kiireessä.
2. Huolehdi perusasioista: suihkusta, hiuksista ja siitä, että olosi tuntuu raikkaalta.
3. Laita soimaan musiikkia, joka rauhoittaa tai nostaa mielialaa.
4. Käytä maltillisesti tuoksua, jossa tunnet olosi omaksi itseksesi.
5. Päätä yksi pieni sosiaalinen tavoite.
6. Lähde ennen kuin mielesi ehtii keksiä syitä perua.

Rituaalin tarkoitus ei ole tehdä sinusta uutta ihmistä. Se auttaa sinua astumaan tilanteeseen sellaisena versiona itsestäsi, joka ei käytä ensimmäisiä minuutteja oman olemuksensa epäilemiseen.

6. Anna kohtaamiselle aikaa

Kaikki vetovoima ei synny ensimmäisen kymmenen sekunnin aikana.

Rauhallisen ihmisen vahvuudet näkyvät usein vasta, kun keskustelu ehtii hieman syventyä. Huumori voi olla hienovaraista. Lämpö voi näkyä tavassa kuunnella. Älykkyys, empatia ja persoonallisuus eivät mahdu yhteen katseeseen.

Siksi sinun ei tarvitse ratkaista ensimmäisen minuutin aikana, pitääkö toinen sinusta.

Anna keskustelulle aikaa hengittää.

7. Arvioi onnistumista teon, älä lopputuloksen perusteella

Et voi päättää, syntyykö kahden ihmisen välille kiinnostusta.

Voit päättää vain sen, annatko kiinnostukselle mahdollisuuden syntyä.

Tämä ajattelutapa katkaisee ujouden noidankehää.

Sen sijaan, että jokainen kohtaaminen olisi koe omasta kelpaavuudestasi, siitä tulee harjoitus näkyväksi tulemisessa.

Millainen tuoksu sopii ujolle tai sosiaalisia tilanteita jännittävälle?

Ujolle ihmiselle paras tuoksu ei välttämättä ole mahdollisimman voimakas tai huomiota herättävä.

Hyvä lähtökohta on tuoksu, joka ei saa sinua tuntemaan, että olet pukeutunut jonkun toisen persoonallisuuteen.

Kysy ensin itseltäsi:

Millaiseksi haluan tuntea oloni tässä tilanteessa?

Vastaus voi olla esimerkiksi:

• rauhalliseksi
• huolitelluksi
• lämpimäksi
• raikkaaksi
• elegantiksi
• hieman rohkeammaksi

Valitse tuoksu tämän tunteen perusteella, ei sen mukaan, millaisen uskot tekevän sinusta mahdollisimman vastustamattoman.

Kun haluat lämpimän ja maskuliinisen iltatuoksun

Kun pidät lämpimästä, kukkaisesta ja pehmeän näyttävästä tuoksusta

Kun etsit valoisampaa ja ilmavampaa eleganssia

Kun et vielä tiedä, mikä tuntuu omalta

Tuoksua on vaikea valita pelkän kuvauksen perusteella.

Sama parfyymi voi tuntua yhdellä iholla raikkaalta ja toisella lämpimämmältä. Myös omat mieltymykset voivat yllättää. Tuoksu, joka kuulostaa paperilla täydelliseltä, ei aina tunnu omalta käytössä – ja vaatimattomasti kuvattu vaihtoehto voi osoittautua juuri oikeaksi.

Siksi ensimmäisen täysikokoisen pullon sijaan voi olla järkevää aloittaa pienestä kokeilusta.

Mistä aloittaisin itse?

Tuoksun tehtävä ei ole puhua puolestasi.

Sen ei tarvitse tehdä sinusta rohkeampaa, äänekkäämpää tai erilaista ihmistä.

Parhaimmillaan se viimeistelee valmistautumisen ja antaa sinulle yhden asian vähemmän epäiltäväksi juuri silloin, kun haluaisit keskittyä toiseen ihmiseen.

Artikkelin lopussa palaamme vielä siihen hetkeen, josta kaikki alkoi: kiinnostava ihminen on huoneen toisella puolella, katseenne kohtaavat ja mielesi alkaa keksiä syitä odottaa.

Tällä kertaa tilanteen ei kuitenkaan tarvitse päättyä samalla tavalla.

Seuraavalla kerralla sinun ei tarvitse kadota tilanteesta

Palataan vielä hetkeksi siihen tilanteeseen, josta tämä artikkeli alkoi.

Huomaat kiinnostavan ihmisen huoneen toisella puolella. Katseenne kohtaavat hetkeksi. Mieleesi tulee ajatus, että voisit mennä juttelemaan.

Sitten vanha reaktio alkaa.

Mitä sanoisin? Entä jos hän ei ole kiinnostunut? Entä jos tilanne muuttuu kiusalliseksi?

Tällä kertaa sinun ei kuitenkaan tarvitse ratkaista kaikkea etukäteen.

Sinun ei tarvitse tietää, mihin keskustelu johtaa. Sinun ei tarvitse olla illan hauskin, rohkein tai kiinnostavin ihminen. Sinun ei tarvitse keksiä täydellistä lausetta.

Voit tehdä vain yhden pienen asian.

Nostaa katseesi.

Hymyillä.

Jäädä paikalle.

Kysyä yhden tavallisen kysymyksen.

Se voi tuntua vähäiseltä, mutta juuri siinä hetkessä tapahtuu jotain tärkeää: annat toiselle ihmiselle mahdollisuuden nähdä sinut.

Sinun ei tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi

Deittailussa puhutaan paljon itsevarmuudesta, mutta usein väärällä tavalla.

Itsevarmuus ei tarkoita sitä, että ihminen hallitsee jokaisen tilanteen. Se ei tarkoita, ettei häntä koskaan jännitä tai ettei torjutuksi tuleminen tuntuisi miltään.

Usein itsevarmuus on paljon arkisempaa.

Se on sitä, että hyväksyy oman jännityksensä eikä anna sen päättää kaikkea puolestaan.

Se on sitä, että uskaltaa näyttää kiinnostuksensa ilman takeita vastauksesta.

Se on sitä, että ymmärtää yhden epäonnistuneen kohtaamisen kertovan hyvin vähän omasta arvosta.

Rauhallisuutesi ei ole heikkous. Harkitsevuutesi ei tee sinusta tylsää. Herkkyys sille, miltä toisesta tuntuu, voi olla juuri se ominaisuus, joka tekee seurastasi turvallista ja miellyttävää.

Sinun ei tarvitse poistaa näitä piirteitä tullaksesi huomatuksi. Sinun täytyy vain antaa niiden näkyä hieman aikaisemmin.

Vetovoima ei ole suoritus

Et voi pakottaa ketään kiinnostumaan sinusta.

Et myöskään voi ennustaa, kenen kanssa yhteys syntyy ja kenen kanssa ei.

Tämä ei ole epäonnistuminen. Se on osa sitä, miten ihmisten väliset suhteet toimivat.

Aito tavoite ei ole tehdä vaikutusta jokaiseen kohtaamaasi ihmiseen. Tavoite on tunnistaa ne tilanteet, joissa molemminpuolinen kiinnostus voisi syntyä, ja antaa niille tarpeeksi tilaa kehittyä.

Joskus keskustelu loppuu nopeasti.

Joskus huomaat, ettei yhteistä säveltä ole.

Joskus toinen ei ole kiinnostunut, vaikka olisit tehnyt kaiken hyvin.

Ja joskus tavallinen kysymys johtaa keskusteluun, jota kumpikaan ei haluaisi lopettaa.

Et voi hallita lopputulosta. Voit vain lakata poistumasta tilanteesta ennen kuin sillä oli mahdollisuutta alkaa.

Pieni toimintasuunnitelma seuraavaa kohtaamista varten

Sinun ei tarvitse muistaa koko tätä artikkelia seuraavan kerran, kun olet lähdössä treffeille, juhliin tai muuhun sosiaaliseen tilanteeseen.

Muista vain nämä viisi askelta:

Anna tuoksun tukea sinua – älä odota sen tekevän kaikkea puolestasi

Jos käytät tuoksua osana valmistautumistasi, paras lähtökohta on realistinen.

Tuoksu ei voi luoda yhteensopivuutta, jota ei ole. Se ei korvaa aitoa kiinnostusta, keskustelua tai kunnioitusta.

Se voi kuitenkin olla osa hetkeä, jossa tunnet olosi huolitelluksi ja valmiiksi. Se voi täydentää ensivaikutelmaa ja toimia pienenä muistutuksena siitä, millaisena haluat astua tilanteeseen.

Ei täydellisenä.

Ei jonain toisena.

Vaan hieman avoimempana versiona itsestäsi.

Voit myös tutustua valikoimaan sukupuolen ja tuoksutyylin mukaan:

• Feromonituoksut miehille
• Feromonituoksut naisille
• Discovery Setit ja kokeilukoot

Usein kysyttyä ujoudesta, vetovoimasta ja feromonituoksuista

Et ehkä ole huono deittailemaan

Ehkä olet vain oppinut suojelemaan itseäsi niin hyvin, etteivät muut aina huomaa, milloin haluaisit tulla nähdyksi.

Seuraavalla kerralla sinun ei tarvitse poistaa kaikkea jännitystä.

Riittää, että et anna sen piilottaa sinua kokonaan.

Katso hieman pidempään.

Hymyile takaisin.

Kysy yksi kysymys.

Anna toiselle ihmiselle pieni mahdollisuus nähdä se, minkä ystäväsi ja läheisesi ovat ehkä tienneet jo pitkään:

Sinussa ei ole liian vähän vetovoimaa. Se tarvitsee vain tilaisuuden tulla näkyviin.